Pettävällä jäällä.

Luvanneet on rakastaa

He täällä toinen toistaan

Vaikka polku pimeyteen

Joskus kuljettaa

Silti vielä loistaa usko tiehen yhteiseen

Olen jo hetken työstänyt kirjoitusta aiheesta jonka ympärillä olen kasvanut. Minusta on tuntunut, että haluan kirjoittaa hieman pintaa syvemmältä. Luonteeltani olen syvällinen ja herkkä, mutta minulla on iso suoja muuri ympärilläni. Läheiselläni on päihdeongelma, joka on tehnyt minusta läheisriippuvaisen.

Olen ollut teini-iässä kun kaikki on alkanut läheiselläni, olen elänyt virran mukana ja tehnyt sen mikä on ollut silloin parasta, salata asia ja elää sen mukana. 

Nyt vihdoin tunnen olevani tasapainoinen ja terve ihminen. Olen parantunut masennuksesta ja olen saanut positiivisen ajattelumaailman, ja tajunnut myös sen ettei aina tarvitse olla vahva. On ihan ok sanoa välillä, ettei jaksa. Äidilläni on aina tapana sanoa, että kyllä kaikki järjestyy  ♥

On vieläkin sellaisia päiviä kun kaikki seinät kaatuu päälle ja voisin vain huutaa itseni helvettiin. Mutta niitä ei ole enään päivittäin. Niitä ei ole enään viikottain. Niitä on ehkä kuukaudessa yksi tai kuukaudessa nolla. Mulle tämä on iso etappi, että uskallan näitä asioita kirjoittaa. Olen tehnyt pitkän matkan siihen, että olen tässä. 

Muistakaa aina elämässä nauttia jokaisesta hetkestä täysillä, mä olen tällä hetkellä erittäin kiitollinen, että olen saanut läheiseni takaisin elämääni ja parantunut itse kaikesta tunnemyllerryksestä vuosien mittaan. Intensiivinen parantuminen minulla on kestänyt 4 vuotta, nyt voin sanoa rehellisesti, että mulla on kaikki hyvin. 

Kiitos jos luit tämän.  ♥

Rakkaudella Janita.