Myöhäisen illan toivotukset, täällä on koettu tänään jonkinmoisiakin tunteita elämän tapahtumiin. Onneksi vain positiivisia ihmettelyjä, siitä kuinka kaikki asiat ovat tapahtuneet niin kuin ovat. Tänään oli meidän ensimmäisen yhteisen kodin luovutus uusille asukkaille. Asuimme täsmälleen kaksi vuotta tässä huushollissa. Asunnossa on koettu kaikkia tunteita mutta eniten se on opettanut meitä kuuntelemaan itseämme. Kaksi vuotta sitten otimme ensimmäisen asunnon mikä miellytti, ilman mitään mietiskelyä mitä asunnoltamme halutaan. Tässä kahden vuoden aikana molemmille on tullut se oma juttu ja yhteiset arvostuksen kohteet. Tila on yksi jota arvostamme, sitä meidän edellisessä kodissa ei ollut, osaksi johtui ehkä siitä, että meillä oli todella massiiviset huonekalut neliömäärään nähden. Tällä hetkellä on todella helpottunut olo kaikesta, elämän ilo on palannut ja asiat tuntuu järjestyvän. On pelottavaa huomata ristiriitaisia tunteita, asiasta joka on pyhä.
Olen ihmistyyppiä joka aina ajattelee, että kaikella on jokin tarkoitus. Koen, että tämä kaksi vuotinen matka on vahvistanut ja opettanut meitä. Kiinnostus omaan hyvinvointiin on kasvanut ja jaksaa nauttia enemmän pienistä asioista, kuten teestä ja ikean lehdestä. Joskus ajoittain tunsin, että kaikki oli jonkinlaista suorittamista. Nyt minä nautin tästä kaikesta sydän avoinna,
Tälläistä pohdintaa tähän iltaan.
Huomenna meillä on yhteinen vapaa ja ajattelimme lähteä pitkästä aikaa sisustuskaupoille. Ensin aion nauttia hitaasta ja kiirettömästä aamusta.
-Janita
